Venäjän ilmoitus aloittaa ilmavoimiensa vetäytyminen Syyriasta tuli yllätyksenä suurimmalle osalle kansainvälisestä yhteisöstä. Vetäytyminen ei sinänsä ole yllättävää, sillä jo lokakuussa, sen jälkeen kun Venäjä teki päätöksen sotilaallisen avun antamisesta liittolaiselleen Bashar al-Assadille, Venäjä kertoi operaationsa kestävän noin 3-4 kuukautta. Yllätys oli sen sijaan se, että päätös vetäytyä tuli yhtäkkiä ja ilman, että sitä olisi mitenkään pohjustettu. Päätös synnytti välittömästi lukuisia spekulaatioita sen syistä.
Presidentti Putin perusteli päätöstään sillä, että Venäjän terrorisminvastainen tehtävä Syyriassa olisi saatu suoritettua. Samaan aikaan on kuitenkin huomattava, että vetäytymispäätös koskee ainoastaan Venäjän ilmavoimien pääjoukkoa, sillä Tartusin laivastotukikohta ja lentotukikohta Hmeyminissä jatkavat toimintaansa kuten aiemminkin. Tukikohtiin jäävien joukkojen tehtävän kerrotaan olevan tulitaukosopimuksen valvominen. Venäjä kertoi myös, että asetoimitukset Syyrian armeijalle tulevat jatkumaan normaalisti.
Venäjän vetäytymispäätös tulee strategisesti sopivaan rakoon: Syyrian hallituksen joukot ovat jatkaneet ISIS:in asemien heikentämistä, tulitaukosopimus on solmittu ja neuvotteluprosessit nk. ”maltillisen opposition” kanssa ovat käynnistyneet. Syyria-operaatiollaan Venäjä onnistui säilyttämään ja vahvistamaankin vaikutusvaltaansa geopoliittisesti merkittävällä alueella. Venäjän armeija sai samalla ainakin televisiokameroiden edessä mahdollisuuden esitellä tehoaan ja iskukykyään. Todennäköisesti Venäjä on tietoisesti halunnut myös välttää Syyrian operaation ”afganisoitumista”, eli sen pitkittymistä useiksi vuosiksi.
Talouslehti Expert kirjoittaa asiantuntija-arvioihin perustuen, että Venäjälle jäisi Hmeyminin lentotukikohtaan arviolta parikymmentä lentokonetta nykyisestä kuudestakymmenestä. Suurin osa raskaista pommittajista poistuu, mutta esimerkiksi S-400 ja C-1 -ilmatorjuntajärjestelmät jätetään suojaamaan tukikohtia. Myös Syyrian armeijaa konsultoivien venäläisten sotilasasiantuntijoiden määrää vähennetään, joskaan nekään eivät sieltä kokonaan poistu. On esitetty myös arvioita, että Venäjän joukot korvautuvat Syyriassa al-Assadin muiden tukijoiden, eli Iranin tai jopa Kiinan joukoilla.
Koko Syyrian operaatio muistuttaa Expertin mukaan Venäjän parin vuoden takaista strategiaa Krimillä, joka alkoi sotilasoperaation salaisella valmistelulla, jatkui alueen sotilaallisella haltuun ottamisella ja ”rauhaan pakottamisella” ja päättyi tilanteen jäädyttämiseen, pääjoukkojen vetäytymiseen ja sotilaallisen kontrollin vaihtamiseen ”siviilikontrolliksi”. Itä-Ukrainassa tämä sama strategia ei Venäjältä onnistunut, sillä ”Novorossian” syntyminen siellä oli yllättävä käänne Kremlille.
Spekulaatioita sopimuksista
Venäjän joukkojen vetäytyminen Syyriasta saattoi olla myös osa Yhdysvaltain kanssa solmittua sopimusta, mitä tukisivat myös viime aikoina voimistuneet huhut ”Ukrainan vaihtamisesta Syyriaan”, Expert spekuloi. Tällaisen sopimuksen myötä Yhdysvallat vähentäisi vaikutustaan Ukrainan hallintoon, leikkaisi siltä taloudellista tukeaan ja vaatisi Petro Poroshenkoa täyttämään Minskin sopimuksen velvoitteet. Vastavuoroisesti Yhdysvalloille tarjoutuisi mahdollisuus ”säilyttää kasvonsa” Lähi-Idässä aloittamalla maaoperaatio Syyrian pohjoisosassa, joka päättyisi ISIS-joukkojen lyömiseen Rakkan kaupungissa. Mikäli tällä versiolla on todellisuuspohjaa, jo lähiaikoina Ukrainan prosessissa pitäisi alkaa näkyä jotain muutoksia.
Toisen version mukaan Venäjän vetäytymispäätökseen on vaikuttanut vahva usko operaation menestymiseen niin rintamalla kuin neuvottelupöydissäkin. ISIS:in vastaiset toimet jatkuvat Syyriassa terrorisminvastaisen operaation muodossa ja kaikkien enemmän tai vähemmän maltillisten oppositioryhmien edustajat ovat aloittaneet neuvottelut maan tulevaisuudesta. Jollain tavalla tällainen tilanne muistuttaakin Tshetshenian sodan lopettamisesta tuttua niin sanottua ”prosessin kadyrovisaatiota”, Expert kirjoittaa.
Venäjän vetäytymisen taustalla ovat saattaneet olla myös Venäjän ja Syyrian hallituksen toisistaan poikkeavat näkemykset rauhanprosessin etenemisestä ja erityisesti Damaskoksen haluttomuus myöntää kurdeille autonomista statusta maan sisällä. Venäjän näkemyksen mukaan autonomian myöntämisen myötä kurdien maajoukot siirtyisivät taistelemaan Syyrian hallituksen puolelle, mikä tarkoittaisi käännekohtaa sodalle. Vaikka virallisissa puheissaan Venäjä onkin korostanut, että maan hallinnollinen ja poliittinen tulevaisuus on kokonaan syyrialaisten käsissä, on se samalla melko selvästi vihjaillut, että autonomian myöntäminen kurdialueille olisi rauhanprosessin kannalta välttämätön siirto. Venäjän vetäytyminen voisi tässä kontekstissa siis tarkoittaa Damaskoksen politiikan synnyttämien riskien pienentämistä: Venäjä ottaisi etäisyyttä Assadiin ja pienentäisi sotilaallisia riskejään konfliktin pitkittyessä, muttei luopuisi kokonaan Assadin tukemisesta.
Kaikkien eniten salaliittoteorialta kuulostavan version mukaan Venäjä joutuu vetämään joukkojaan Yhdysvaltain ja sen liittolaisten painostuksen seurauksena. Eräiden lähteiden mukaan Yhdysvallat ja sen liittolainen Saudi-Arabia olisivat nimittäin maanantaina antaneet Syyrian hallitukselle vuorokauden aikaa sotilastoimien lopettamiseksi, tai muussa tapauksessa ne aloittaisivat Syyriassa laajan sotilasoperaation. Myös Turkki, joka on syyttänyt viikonloppuna Ankarassa sattuneesta pommi-iskusta kurdeja, saisi perusteet aloittaa oman operaationsa Syyriassa.
Erityisesti Turkin armeijan vyöryminen Syyriaan voisi johtaa Venäjän ja Turkin sotilasvoimien kohtaamisen taistelutilanteissa. Putinille jäisi tällöin kaksi vaihtoehtoa: joko ottaa riski Venäjän ja Turkin konfliktin kasvamisesta aseelliseksi yhteydenotoksi, tai sitten seurata vierestä Turkin toimia, mikä olisi rapauttanut Kremlin uskottavuutta Lähi-Idän toimijana. Kolmas vaihtoehto oli vetäytyä, ennen kuin tilanne olisi päässyt kärjistymään.
Erään version mukaan Venäjän vetäytymisen taustalla ovat ilmastollis-poliittiset syyt. Syyriassa on alkamassa kevät ja kuuma kesä hiekkamyrskyineen. Lentokaluston huoltaminen ja ilmaoperaatioiden toteuttaminen näissä ilmasto-olosuhteissa on haastavaa. Samalla yksi Syyrian opposition asettamista ehdoista rauhanprosessille on ollut Venäjän ilmatuen lopettaminen Syyrian hallitukselle. Lopettamalla lentoperaatiot Syyriassa edes väliaikaisesti, Kreml sai näin tapettua kaksi kärpästä yhdellä iskulla.