Mahorkka

Päätin vihdoin kirjoittaa pari sanaa tästä mieltä jo pitkään jäytäneestä lapsikiistauutisoinnista. Alun perin tarkoitukseni oli käsitellä lapsikiistauutisia suomalaisten ja venäläisten tiedotusvälineiden medialogiikan kautta, mutta päätin sittenkin keskittyä tarkastelemaan sitä, onko lapsikiistauutisointi Venäjällä tähän mennessä vaikuttanut venäläisten asenteiden muuttumiseen Suomea kohtaan. Kirjoituksen lopuksi esittelen myös viime viikkoina vahvistuneen tulkinnan siitä, miksi suomalaisista lastensuojelutapauksista on tullut osa Venäjän sisäpolitiikkaa.

Lähtökohta

Mutu-tuntumalla arvioituna voisi herkästi ajatella, että Suomeen liittyvät lapsikiistauutiset ovat lähestulkoon hallinneet Venäjän mediakenttää viimeisen parin vuoden aikana. Koska pääosin yhteen tietolähteeseen perustunut lapsikiistauutisointi on ollut voittopuolisesti negatiivista, voisi edelleen päätellä, että Suomeen negatiivisesti suhtautuvien venäläisten osuus olisi viimeisten parin-kolmen vuoden aikana kasvanut. Tutkimusten valossa näin ei kuitenkaan ole käynyt – ainakaan vielä.

Objektiivisesti tarkasteltuna tilanne näyttää tällä hetkellä seuraavalta:

• Suomeen liittyvien uutisten osuus Venäjän uutistulvassa on edelleen marginaalinen
• Varsinaisesti Suomeen liittyvät lapsikiistauutiset ovat herättäneet lopulta vain varsin vähän kiinnostusta venäläisissä mediakuluttajissa
• Suomea ystävällismielisenä valtiona pitävien venäläisten osuus on viimeisen neljän vuoden aikana pysynyt lähes muuttumattomana tai jopa hieman kasvanut

Suomi-uutiset venäläisissä tiedotusvälineissä

Eri maihin liittyvien uutisartikkeleiden määriä voi tietyn ajanjakson sisällä vertailla esimerkiksi hakukone Yandexin tai Integrum-mediatietokannan sekä eräiden muiden median monitorointiin tarkoitettujen työkalujen avulla. Yandexin mukaan tammikuun aikana Venäjän mediassa julkaistiin noin 1600 Suomea koskevaa yksittäistä uutisartikkelia. Yhteensä erilaisia uutisartikkeleita julkaistiin Venäjällä tammikuussa  yli 1,5 miljoonaa. Esimerkiksi Saksaan liittyviä uutisartikkeleita julkaistiin kuukauden aikana yli 15 000 ja Yhdysvaltoihin liittyviä artikkeleita 46 000. Tammikuun aikana Suomesta julkaistut uutisartikkelit käsittelivät noin 200-250 erilaista aihetta. Näistä aiheista 12 käsitteli lapsikiistoja ja niissä oli käytetty pääosin yhtä lähdettä. Tämä lähde mainittiin nimeltä yhteensä noin 200:ssa uutisartikkelissa.

Vaikka Suomi-aiheisia uutisartikkeleita siis julkaistaankin runsaalta tuntuva määrä, jää niiden lukumäärä valtakunnallisessa informaatiotulvassa varsin  marginaaliksi. Venäläisissä tiedotusvälineissä julkaistut Suomi-uutiset liittyvät erityisesti sesonkien aikana voittopuolisesti matkailuun ja näiden uutisten vaikutusarvo keskittyy pääosin Pietarin seudulle sekä Karjalan tasavaltaan. Lapsikiistauutiset levittäytyvät laajemmallekin Venäjän maantieteellisessä mediakentässä, mutta kovin mieleenpainuviksi eivät nekään tunnu venäläisten mediakuluttajien keskuudessa jääneen, vaikka asiasta on uutisoitu valtakunnallisia televisiokanavia myöden.

Suomi-aiheisten uutisten kiinnostavuus

Lapsikiistauutisten kohtaama verrattain vähäinen mielenkiinto selviää esimerkiksi tutkimuslaitos FOM:n tuottamasta mediaseurannasta. FOM on noin reilun vuoden ajan seurannut kyselytutkimuksella sitä, mitkä viikon aikana tapahtuneista uutisaiheista ovat jääneet parhaiten venäläisten mieliin.

Vuoden seurantajakson aikana vain kaksi Suomeen liittyvää uutisaihetta mainittiin yksittäisen viikon uutistarjonnan mieleenpainuvimpien uutisten joukkoon. Ensimmäinen uutisaihe oli toukokuussa pelattu Suomen ja Venäjän välinen jääkiekko-ottelu, jonka mainitsi yhdeksi mieleenpainuvimmista uutisaiheeksi viisi prosenttia kyseisen viikon aikana kyselyyn vastanneista venäläisistä. Toinen kiinnostusta herättänyt uutisaihe oli lokakuussa julkisuudessa ollut Anastasia Zavgorodnjajan tapaus, joka jäi kyseisen viikon uutistarjonnasta mieleen kahdelle prosentille sillä viikolla haastatelluista mediakuluttajista.

Muutokset venäläisten viholliskuvissa

Edellä esitettyjä tietoja näyttäisi tukevan myös tutkimuslaitos Levada-centerin tekemät kyselytutkimukset  venäläisten viholliskuvista (ks. taulukot jutun alta). Näissä mielipidekyselyissä Suomen ystävällismieliseksi maaksi arvioivien ja Suomea vihollismieliseksi arvioivien kansalaisten osuus on pysynyt muuttumattomana käytännössä viimeisten seitsemän vuoden ajan. Myönteistä on, että Suomea ystävällismielisenä pitävien vastaajien prosentuaalinen osuus on kuusinkertainen verrattuna niihin, jotka lukevat Suomen vihollismielisesti Venäjään suhtautuvien valtioiden joukkoon.

Levada-centerin tutkimuksessa esitettyyn kysymykseen ”Mainitkaa viisi maata, jotka suhtautuvat Venäjään ystävällismielisimmin”, Suomen mainitsi näiden maiden joukkoon kuusi prosenttia vastanneista. Osuus on vuodesta 2009 jopa hieman kasvanut – viidestä kuuteen prosenttiin. EU-maista Suomi mainitaan viidenneksi ystävällismielisimmäksi ja edelle menivät Saksa, Ranska, Bulgaria, Italia, sekä joukko ”vanhoja” liittolaisia, esimerkiksi Valko-Venäjä, Kazakstan, Kiina, Ukraina ja Armenia.

Kysyttäessä ”Mainitkaa viisi maata, jotka suhtautuvat Venäjään vihamielisimmin”, Suomi löytyy listan loppupäästä ja on mainittu vihamielisenä maana vain prosentissa vastauksista. Tilanne on vuosina 2005 – 2012 tehdyissä kyselyissä ollut lähes muuttumaton. Suomen lisäksi vähiten vihamielisimmän maan arvioita saivat muun muassa Tshekki, Kanada, Italia ja Ranska. Listan kärkipäätä hallitsevat 41-25 prosentin mainintaosuuksilla Georgia, Yhdysvallat ja Latvia.

Levada-keskuksen tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava muutamia tekijöitä. Kyselyssä on tiedusteltu kansalaisten mielikuvia valtioista yleisellä tasolla ja muihin valtioihin vertailtuna. Mikäli kysymys olisi yhdistetty konkreettisemmin lapsikiistauutisointiin ja olisi muotoiltu esimerkiksi tyyliin: ”Ovatko viimeaikaiset lapsikiistat muuttaneet suhtautumistanne Suomeen”, on selvää, että osa niistä vastaajista (jotka ovat asiasta ylipäätään kuulleet) kertoisi suhtautumisensa muuttuneen negatiivisemmaksi. Maantieteellisesti tämä oletettavasti korostuisi Pietarin alueella, jossa Suomi-uutisia pääosin seurataan.

Huomioitava on myös se, että kyselytutkimuksen tulokset ovat viime keväältä, joten aivan viimeisten lapsikiistakäänteiden mahdolliset vaikutukset siitä puuttuvat. Levada-centerin kyselytutkimus päivitetettäneen keväällä, joten on mielenkiintoista nähdä, tuleeko tilanne silloin muuttumaan. Tosiasia nimittäin on, että asenteet saattavat muuttua hyvinkin nopeasti, kuten kyselyn perusteella eräiden esimerkkien valossa osalta todeta.

Lapsikiistauutisoinnin tavoitteet?

Jo jonkin aikaa on näyttänyt siltä, että Suomesta venäläismedialle syötetyt disinformatiiviset lapsikiistauutisoinnit ovat palvelleet parhaiten Venäjän lapsi- ja nuorisolain uudistuksen vastustajia. Kyseessä on varsin laaja ja merkittävä alaikäisiin lapsiin kohdistuva erilaisten lakikokonaisuuksien uudistuspaketti. Lakiuudistuksen myötä sosiaaliviranomaisten toimivalta useilla alueilla, esimerkiksi lasten huostaanottotapauksissa, laajenisi merkittävästi. Lakiuudistusta on perusteltu lasten oikeuksien parantamisella, mutta lain vastustajat, muun muassa kirkko sekä eräät kansalaisjärjestöt, näkevät lakimuutoksen romuttavan perinteisen perheinstituution ja lisäävän sosiaaliviranomaisten mielivaltaa. Juuri tällaisia uhkakuvia on konkretisoitu ulkomailta, muun muassa Ranskasta ja Suomesta tuoduin esimerkein. Miksi juuri Suomesta? Todennäköisimmin siksi, että täältä löytyi helposti tarkoitukseen sopiva viestintuoja.

Asia on oikeastaan jo melko vanha, sillä Venäjä sitoutui uudistamaan lapsi- ja nuorisolakinsa (Juvenile justice system) jo liittyessään Euroopan neuvostoon 1990-luvulla. Poliitikkojen vakuutteluista huolimatta asialle ei tapahtunut kuitenkaan tehty mitään, ennen kuin maan ruoriin astui presidentti Dmitri Medvedev, joka entisenä juristina alkoi viedä lakiuudistusta aiempaa tarmokkaammin läpi. Kun lakimuutos alkoi palata päivänpoliittiselle agendalle vuosina 2008 ja 2009, alkoivat lakia vastustavat tahot yhdistää voimiaan ja samoihin aikoihin (kas kummaa!) myös Suomen lapsikiistat näkivät mediassa päivänvalonsa.

Lapsi- ja nuorisolakiuudistuksen läpimeneminen näyttää tällä hetkellä ainakin julkisuudessa varsin epätodennäköiseltä, sillä suuri osa kansalaisista, sekä näkyvimmistä poliittisista johtajista (osa mahdollisesti populististen tarkoitusperien vuoksi) on asettunut vastustamaan lakia. Onkin todennäköistä, että jossain vaiheessa koko asia saattaa kadota Venäjän poliittiselta agendalta ja siten nopeasti myös uutisotsikoista. Samalla katoaisi myös tarve negatiivisille esimerkeille. Mikään ei kuitenkaan vielä takaa sitä, ettei nykyinen viestinviejä löytäisi ideologialleen sopivia aiheita myös tulevaisuudessa.

Liitteet

Taulukko1. ”Mainitkaa viisi maata, jotka suhtautuvat Venäjään ystävällismielisimmin”

		2005	2006	2007	2009	2010	2011	2012
1.	Valko-Venäjä	46	47	38	50	49	35	34
2.	Kazakstan	20	33	39	38	32	33	28
3.	Saksa	23	22	24	17	24	20	17
4.	Kiina	12	24	19	18	16	18	16
5.	Ukraina	17	10	11	3	20	21	13
	…
13.	Suomi	6	6	6	5	5	7	6
	…
35.	Australia	3	1	3	2	3	2	1
36.	Kanada	1	2	2	2	2	2	1
37.	Afganistan						2	1
38.	Georgia						2	1
39.	Etelä-Korea						2	1
	Ei ole / EOS	10	13	10	13	11	11	17

Левада-центр. Общественное мнение, 2012. N=1600

Taulukko 2: ”Mainitkaa viisi maata, jotka suhtautuvat Venäjään vihamielisimmin”

		2005	2006	2007	2009	2010	2011	2012
1.	Georgia	38	44	46	62	57	50	41
2.	Yhdysvallat	23	37	35	45	26	33	35
3.	Latvia	49	46	36	35	36	35	26
4.	Liettua	42	42	32	35	35	34	25
5.	Viro	32	28	60	30	28	30	23
	…
29.	Suomi	1	1	0	1	<1	1	1
30.	Italia	1	<1	<1	1	0	<1	1
31.	Ranska	<1	1	1	1	<1	1	1
32.	Uzbekistan	1	2	1	1	1	1	<1
33.	Kuuba				1	<1	1	<1
	Ei ole / EOS	20	23	19	18	21	15	28

Левада-центр. Общественное мнение, 2012. N=1600

Lähteet:

- news.yandex.ru
- Левада-Центр
- FOM
- Ювенальная юстиция в России

Lapsi- ja nuorisolaki Lapsikiistat Media Medialogiikka