Yhdysvalloissa on viime päivinä väläytelty aseavun lähettämistä Ukrainaan. Ukrainalainen aikakauslehti Novoje Vremja haastatteli aiheesta yhdysvaltalaisen Kennan instituutin sotilasasiantuntija Michael Kofmania. Asiantuntijan mukaan mahdollinen aseapu vain pahentaisi tilannetta. Haastattelu on julkaistu kokonaisuudessaan alla:

---

Viimeisimmässä kommentissaan presidentti Barack Obama asettui vastustamaan asetoimituksia Ukrainaan. Miten hänen mielipiteensä on selitettävissä, kun tiedetään, että hänen lähipiiristään on kuultu myös vastakkaisia kantoja?

— Teidän täytyy ymmärtää, että tässä asiassa on eräitä ongelmia. Merkittävin ongelma on siinä, että presidentin turvallisuusneuvonantaja Susan Ricen mukaan asetoimitukset Ukrainaan eivät ole perusteltuja, eivätkä ne ratkaisisi mitään ongelmia.

Toinen ongelma on se, että myös eurooppalaisen Ukraina- ja Venäjä-politiikan vahvin toimija Saksa on asiassa samoilla linjoilla Ricen kanssa. Mikäli Yhdysvallat vaihtaisi kantaansa, se asettaisi vaikeaan tilanteeseen Saksan, joka sekin joutuisi tarkistamaan kantansa. Yhdysvaltojen tulisi noudattaa samaa Ukraina-politiikkaa kuin Euroopakin.

On selvää, että mitkään asetoimitukset eivät tällä hetkellä muuttaisi tilannetta tai taistelujen kulkua separatistien ja Venäjän osalta.

 Miksi ei? Kaipaisimme kipeästi taistelulennokkeja.

—Vaikka Yhdysvallat tekisi päätöksen asetoimituksista tänään, ne eivät saapuisi rintamalle nopeasti. Se vie aikaa ja se ei siten muuttaisi tilannetta. Tärkeintä on uskoa tulevaisuuteen.

Monet ovat sitä mieltä, että ongelmat ovat Ukrainan armeijassa. Ukrainan armeija ei ole taistelukykyinen ja sen yhteistoimintaa vapaaehtoisprikaatien kanssa ei koordinoida. Ne eivät sodi yhtenäisesti. Armeijalla on paljon rakenteellisia ongelmia. Niitä ei aseistus ratkaise. Ei, vaikka lähettäisimme teille parhaat panssarivaunumme ja varustaisimme ne ohjuksin ja kranaatinheittimin.

Yhdysvalloilla on paljon kokemusta asetoimituksista kriisivaltioihin. Me teimme sitä Irakissa ja siellä meille kävi huonosti. Me lähetimme panssarintorjunta-aseita Syyrian kapinallisille, mutta asetoimitukset eivät vaikuttaneet heidän kohtaloonsa. Asetoimituksen vain pidensivät sotaa ja lopulta Syyrian armeija tuhosi lopulta kapinalliset.

Yhdysvaltain tavoite on löytää tilanteeseen poliittinen ratkaisu jotta voisimme ottaa Ukrainan kunnolla asiaksemme. Tämä konflikti rapauttaa vähitellen Ukrainan mahdollisuuksia muodostua uudeksi valtioksi, toteuttaa uudistuksia ja jatkaa eurooppalaisella tiellään. Yhdysvalloille ja Saksalle on tärkeintä olla käymättä tätä sotaa Venäjän kanssa. Sotaa Venäjän kanssa sen rajalla on lähes mahdotonta voittaa. Se on ajatuksenakin absurdi. Oikeastaan kukaan ei ole voittanut Venäjän rajoilla käytyä sotaa. Ajatukset siitä, että Ukrainaan lähetettäisiin aseita ja katsottaisiin miten siinä käy, on huono. Siinä ei ole strategiaa.

Miten sitten ovat selitettävissä niiden republikaani-senaattoreiden kommentit, joissa suositellaan asetoimituksia Ukrainalle?

— He ovat senaattoreita ja he voivat puhua vapaasti. Konkreettinen toiminta ei kuitenkaan ole heidän tehtävänsä. He eivät kanna vastuuta suosituksistaan. Vastuun kantaa presidentti.

Jos presidentti lähettää aseita Ukrainaan, Venäjä vaihtaa taktiikkaansa ja tilanne kehittyy meidän kaikkien kannalta huonompaan suuntaan. Venäjällä on monia tapoja käydä sotaa ja he voivat reagoida tilanteen muuttumiseen.

Oletetaan, että lähetämme teille panssarintorjuntaaseita, jotka tuhoavat venäläisiä tankkeja. Muuttaisiko se mitään? Venäläiset eivät tietenkään ole typeriä. He eivät menetä tankkejaan, koska muuttavat taktiikkaansa. Paperilla kaikki voi näyttää helpolta, mutta me ymmärrämme paremmin koska meillä on erittäin paljon sotakokemusta.

 John McCain tukee aseistamista…

— John McCain… Tiedättekö, hänen politiikkaansa on lähetellä aseita kaikille ja kaikkialle. Hän on meillä jo vitsi. Hän ei ole vielä koskaan kohdannut sellaista ongelmaa, josta ei voisi selvitä pommittamalla. Hän on halunnut pommittaa koko elämänsä ajan, Irakissa, Syyriassa, Libyassa, Georgiassa ja nyt myös Ukrainassa. Hänellä on aina yksi ja sama vastaus kaikkiin ongelmiin. Jos John McCain olisi presidentti, kävisimme ainakin neljää ylimääräistä sotaa.

On totta, että nyt presidentti on valtavan poliittisen paineen alla, mutta se paine ei itse asiassa tule republikaaneilta. Suurin osa raportin [jossa asetoimituksia esitetään] kirjoittaneista ihmisisä on entisiä pelureita ja erittäin vaikutusvaltaisia henkilöitä Hillary Clintonin piiristä. Toisin sanoen paine tulee demokraateilta, ei republikaaneilta.

Pitäisikö raporttia ja ehdotuksia aseavusta tarkastella siis tulevien vaalien näkökulmasta? Liittyvätkö ne pikemminkin Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan?

— Tietysti, koska yksi tämän esityksen pää-arkkitehdeista on Michèle Flournoy, joka suurella todennäköisyydellä tulee olemaan vaaleissa Hillary Clintonin kampanjassa. On todennäköistä, että jos Hillary Clintonista tulee Yhdysvaltain seuraava presidentti, Michèle Flournoystä tulee puolustusministeri. Tällaisia ovat sisäpolitiikkamme nyanssit.

Michèle Flournoy on yksi kahdeksasta esityksen allekirjoittaneesta henkilöstä ja hän osallistui myös sen tekemiseen. Esityksen tärkein tavoite on saada presidentti muuttamaan politiikkaansa. Minun mielestäni se on väärä lähestymistapa Ukrainan kysymykseen. Aseistaminen ei muuta tilannetta, vaan nopeuttaa sodan laajenemista.

Mikä vaihtoehto olisi paras Ukrainalle?

— Tärkein tavoite on tulitauko ja konfliktin siirtäminen poliittiselle tasolle.

Ukrainan osalta Yhdysvalloilla tulisi olla pitkän tähtäimen suunnitelma. Sellainen, jossa Ukrainalle rakennetaan oma armeija. Ukraina ei tarvitse aseita, se tarvitsee armeijaa. Aseista ei ole mitään hyötyä, jos armeijaa ei ole. Ukrainan on solmittava Yhdysvaltojen kanssa strateginen kumppanuus. Siinä viitekehyksessä me voimme tehdä yhteistyötä ja ratkaista Ukrainan perimmäisiä ongelmia. Niitä ovat talouden reformit, demokraattiset ja poliittiset uudistukset, ja taistelukykyisen, Ukrainan itsensä rahoittaman armeijan luominen.

Ei siis niin, että antaisimme Ukrainan armeijan kehittämiseen esimerkiksi miljardin vuodessa. Koko Ukrainan armeijan budjetti on tällä hetkellä noin kaksi miljardia. Jos armeijan rakentaminen luodaan yhdysvaltalaisin varoin, Ukrainassa on kolmen vuoden kuluttua armeija, joka on riippuvainen Yhdysvaltain rahoituksesta, joka ei kuitenkaan voi jatkua loputtomiin. Armeijanne tulisi olla teidän itsenne rahoittama. Meidän tehtävämme on luoda armeija, jota Ukraina kykenee itse ylläpitämään. Muuten koko asiassa ei ole mitään järkeä.

Minkälaisia yhteistyöohjelmia tällä hetkellä kehitellään? Auttaako Yhdysvallat kouluttamaan miliisiämme tai armeijaamme?

— Koulutus on tällä hetkellä vielä hyvin vaatimattomalla tasolla. Koulutamme neljää ukrainalaista komppaniaa Länsi-Ukrainassa Puolan rajan lähellä. Mitään yhteistä strategista suunnitelmaa ei ole. Kukin tekee sitä mihin kykenee. Me koulutamme, samoin liettualaiset. Puolalaiset kouluttavat ja antavat myös jonkin verran aseita. Iso-Britannia antaa panssariajoneuvoja. Kanada lähettää sotilaspukuja ja meiltä tulee sirpaleliivejä. Tämä on väliaikainen ratkaisu, sillä tilanne on äärimmäinen. Strategista suunnitelmaa Ukrainaa kohtaan ei ole olemassa.

Mikä tärkeintä, Ukrainan tukemiseksi ei ole olemassa rahaa. Ihmiset sanovat, että Ukrainaan pitää lähettää aseita. Kukaan ei kuitenkaan ole valmis rahoittamaan uudistuksia.

Missä tapauksessa Ukrainan kanssa ei tulla tekemään yhteistyötä. Tuleeko sellaista tilannetta?

— Luulen, että Ukrainaa tullaan aina tukemaan. Kysymys ei nyt kuitenkaan ole siitä, pitäisikö auttaa vai ei. Kysymys on siinä, minkälainen apu olisi tehokasta. Mikä toimisi ja mikä ei. Siitä keskustellaan myös Washingtonissa.

Ukrainassa monet ovat sitä mieltä, että yhdysvaltalainen aseapu on välttämätön, sillä ilman sitä tulitauko ei ole mahdollinen.

— Ette te voi saavuttaa tulitaukoa armeijan avulla. Teillä ei yksinkertaisesti ole armeijaa.

Miten me sitten voimme saavuttaa jotain? Venäjä-vastaiset pakotteet eivät erityisemmin lisäänny – se vain voimistaa hyökkäystään. Siksi monet näkevät ratkaisun aseellisessa vastarinnassa.

— Yrittäkää nyt ymmärtää, että nuo ovat Ukrainan hallituksen illuusioita.

Todellinen ongelma Ukrainassa on se, ettei Poroshenko, Jatsenjuk, tai kukaan muukaan halua allekirjoittaa todellista kompromissisopimusta Venäjän kanssa. He eivät halua tiedostaa tapahtunutta ja antaa separatisteille minkäänlaista poliittista statusta. He pelkäävät kansaansa ja ”kolmatta Maidania”.

 Se on totta, mahdollisuus kolmannelle Maidanille on olemassa.

— Lännelle ei anneta mahdollisuutta tehdä Ukrainan suhteen vakavia ja kypsiä päätöksiä tässä tilanteessa. Tuki on lähinnä sanahelinää.

Tästä syystä ukrainalaiset jatkavat illuusiotaan siitä, että he kykenisivät omilla taistelijoillaan torjumaan yhden maailman suurimmista armeijoista. Se ei ole mahdollista. Kollegani Venäjällä, jotka oivat lähellä maan pääesikuntaa, ymmärtävät hyvin, että jos vain Venäjä haluaisi, se voisi tuhota Ukrainan armeijan kokonaan 72 tunnin sisällä. Suunnitelmatkin ovat valmiina.

Kyllä se meillä hyvin ymmärretään.

— Sitä ei kuitenkaan tule tapahtumaan, koska Venäjä ei halua sitä. Ihmisten pitäisi ymmärtää, että ratkaisun avaimet eivät ole panssarintorjunta-aseissa. Mikäli lähetämme teille panssarintorjunta-aseita, niin Venäjä siirtyy käyttämään jotain muuta: lentokoneita, tykistöä tai vain pyyhkäisevät koko maan kartalta.

Pitäisikö mielestänne siis tunnustaa separatistialueet menetetyiksi?

— Mihin pisteeseen konflikti on tullut? Nämä alueet on jo todellisuudessakin menetetty. Ainoa tulos jonka olen vuoden aikana nähnyt, on se, että Ukraina menettää vähitellen yhä enemmän alueitaan ja sotilaitaan. Kohennusta tilanteeseen ei ole näköpiirissä. Pakotteetkaan eivät ole muuttaneet Moskovan politiikkaa.

Miksi he hyökkäävät? Miksi Minskin sopimus ei antanut Venäjälle mitään? Venäjän mukaan se erehtyi hyväksyessään Minskin sopimuksen. Ukrainallakaan ei ollut todellista halua noudattaa Minskin sopimusta. Lisäksi kaikki tietävät, että tämän sopimuksen allekirjoitettiin Moskovan ja Kiovan välillä myös toinen sopimus, jossa oli määritelty separatistien ja Ukrainan armeijan hallinnoimat alueet. Sopimuksen mukaan Ukrainan piti luovuttaa Donetskin lentokenttä, mutta se ei missään vaiheessa aikonut sitä tehdä. Kaikki tietävät sen ihan hyvin. Ukraina ei todellisuudessa aikonut tehdä mitään myönnytyksiä, vaikka allekirjoittikin sopimuksen. Kukaan ei halua ottaa askelta kohti kompromissia Ukrainassa.

Alkuperäinen haastattelu julkaistu 6. helmikuuta osoitteessa: nv.ua