Tutkimuslaitos Levada Centerin maaliskuun alussa julkaiseman tutkimuksen mukaan peräti 86 % venäläisistä olisi valmiita antamaan seuraavissa presidentinvaaleissa äänensä Vladimir Putinille. Määrällisesi luku on suuri, mutta se ei välttämättä kerro kannatuksen laadusta, eli siihen sitoutumisesta.
Suurimpien venäläisten tutkimuslaitosten sosiaalisia ja poliittisia kysymyksiä käsittelevät tutkimukset toteutetaan usein Omnibus-tutkimuksina, eli yleensä jonkun kaupallisen tutkimuksen yhteydessä. Mielipiteiden selvittämiselle ei tällaisissa tapauksissa välttämättä ole varattu montaa kysymystä ja tulokset voivat tästä syystä jäädä pintapuolisiksi. Kannatusprosentti selviää, mutta mielipiteen valintaan vaikuttaneiden syiden ja taustojen tai kannatukseen sitoutumisen tason selvittäminen vaatisi syvällisempää tutkimusta ja toisenlaisia tutkimusmetodeja.
Mielipidekyselyissä selvitettävien mielipiteiden heilahtelu voi olla hyvinkin äkillistä. Tästä todistavat esimerkiksi Levada Centerin kyselyt, joissa on jo useiden vuosien ajan selvitelty kansalaisten suhtautumista ulkovaltoihin. Vastattaessa kysymykseen ”Kuinka suhtaudutte Yhdysvaltoihin?”, tulokset ovat heiluneet ylös ja alas kuin vuoristoradassa aina kulloisenkin maailmanpoliittisen tilanteen ja suhdanteiden mukaan.
Kuten ylläolevasta kuvasta ilmenee, Yhdysvaltoihin on suhtauduttu negatiivisimmin vuosina 1999 (Naton ilmapommitukset Serbiassa), 2003 (Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin) ja 2008 (Georgian sota). Viimeksi suhtautuminen alkoi muuttua negatiivisesti Ukrainan tilanteen kärjistyessä loppuvuodesta 2013. Vielä paria vuotta aiemmin suhtautuminen oli lähes päinvastainen: noin 65 % vastanneista kertoi suhtautuvansa Yhdysvaltoihin myönteisesti ja vain reilut 20 prosenttia kielteisesti. Viimeisimmän kyselyn mukaan myönteisesti suhtautuvien osuus on pudonnut jo alle 20 prosentin tuntumaan.
Mikä näin nopean heilahtelun selittää?
Te-le-vi-si-o.
Eri tutkimusten mukaan noin 70 – 80 prosenttia kansalaisista saa tiedon päivittäisistä uutistapahtumista television välityksellä. Sillä, mistä näkökulmasta kulloisetkin tapahtumat televisiossa esitetään, on suuri vaikutus mielipideilmastoon ja sen muutoksiin.
Vaikka Georgian sodan pölyjen laskettua ei Yhdysvaltoja ryhdytty Venäjän televisiossa varsinaisesti ylistämään, niin jo se, että sen negatiiseen sävyyn esitetystä geopoliittisesta roolista alettiin puhua vähemmän, riitti kääntämään kansalaisten mielipiteet. Kärjistäen voidaan sanoa, että televisiossa esitetty Dmitri Medvedevin yhteinen hampurilaisateria Barack Obaman kanssa ja Medvedevin Kalifornian piilaaksossa ottamat selfiet riittivät muuttamaan mielipideilmastoa merkittävästi. Tämä kertoo mielipidekyselyihin vastaajien heikosta sitoutumisesta kulloinkin vallitsevaan mielipiteeseensä.
Tätä ajatusta tukee myös Levada Centerin tuorein tutkimus, jossa selviteltiin kansalaisten tietoisuutta edesmenneestä Boris Nemtsovista ja hänen poliittisesta työstään. Tutkimustulosten mielenkiintoisinta antia on kysymys, jossa selviteltiin vastaajien mielipidettä Putin-kritiikkiin. Vastaukset oli luokiteltu sen mukaan, oliko vastaaja tutustunut Nemtsovin ja hänen lähipiirinsä julkaisemiin valtiovaltaa kriittisesti käsitteleviin raportteihin vai ei.
Tulos oli selkeä. Niistä, jotka eivät tienneet raporteista, 19 prosenttia kertoi Putin-kritiikin olevan täysin tai jokseenkin perusteltua ja 30 prosenttia piti sitä täysin tai jokseenkin perustelemattomana. Sen sijaan niistä, jotka olivat tietoisia raporteista, 48 prosenttia vastasi kritiikin olevan täysin tai jokseenkin perusteltua ja 38 piti sitä kokonaan tai jokseenkin perustelemattomana.
Tietoisuus raporttien sisällöistä oli siis kääntänyt mielipideilmaston päälaelleen. On toki otettava huomioon, että näihin ja vastaavanlaisiin raportteihin tutustuneet ovat jo lähtökohtaisestikin olleet valtaa kohtaan kriittisempiä. Tästäkin huolimatta kyselyn tulos kertoo ainakin jotakin tiedon monipuolistumisen vaikutuksesta mielipidemuodostukseen.