Puheenaiheena viisumivapaus

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa.

On myönteistä, että julkinen keskustelu Venäjän ja EU:n välisestä mahdollisesta viisumivapaudesta on käynnistynyt. Asiasta on uutisoinut jo aikaisemmin Uusi Suomi ja tänään viimeksi asiaan otti kantaa Hufvudstadsbladet. Asia on herättänyt mielenkiintoa sekä mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan. Uuden Suomen Puheenvuoroissa asiasta ovat kirjoittaneet muun muassa Jukka Kuhanen, Anne Kuorsalo sekä Reijo Tossavainen (ps.).

Julkinen keskustelu onkin tarpeen, jotta kansalaisille välittyisi mahdollisimman tarkka ja todenmukainen käsitys siitä, mistä viisumivapaudessa olisi todellisuudessa kysymys. Erilaiset harhakäsitykset esimerkiksi siitä, että viisumivapaus tarkoittaisi käytännössä rajavalvonnan poistumista kokonaan, pitäisi oikaista. Samalla on vältettävä myös asiaan liittyvien turvallisuusnäkökulmien vähättelyä ja toisaalta myös uhkakuvien liioittelua.

Julkisen keskustelun käynnistämisen lisäksi mahdollisen viisumivapauden mukanaan tuomista uhista ja mahdollisuuksista olisi ryhdyttävä keräämään tutkimustietoa. Erityisen tärkeää tämä olisi viranomaisresurssien tarpeen arvioimisen kannalta. Myös kaupan ja matkailuelinkeinojen olisi kyettävä varautumaan mahdolliseen matkailijavirtojen kasvuun ja myös kansalaisten – erityisesti raja-alueiden asukkaiden – suhtautumista asiaan olisi syytä kartoittaa. Uhat ja mahdollisuudet on arvioitava ja punnittava. Ensimmäiset pitää estää ja toiset hyödyntää.

On parempi käynnistää asian ruotiminen jo nyt, kun mahdollisen viisumivapauden voimaantuloon on vielä runsaasti aikaa. Toinen, huomattavasti huonompi vaihtoehto, on odotella asian etenemistä kädet taskussa.

Kuten todettua, viisumivapaus ei tarkoita Schengen-sopimusta, joten rajatarkastukset eivät missään nimessä tulisi poistumaan mihinkään. Nykyiseen viisumihakuun liittyvät tarkastukset sen sijaan tulisivat siirtymään ainakin osittain rajanylityspaikoille ja se vaatisi lisää rajavalvontahenkilöstöä, uusia valvontajärjestelmiä sekä erilaisten viranomaisjärjestelmien saumatonta ja sulavaa yhteistyötä. Suomen ja Venäjän välistä rajaa on perinteisestikin pidetty EU-tasolla mallikelpoisena ja luotettavana, joten rajaviranomaisillamme olisi myös tässä asiassa mahdollisuus näyttää muille, miten asiat pitää hoitaa, kun ne hoidetaan hyvin.

Viisumivapauteen ei olla ryntäämässä suin päin ja päätä pahkaa, vaan asiasta käydään vielä pitkiä ja hartaita neuvotteluja, joissa molempia osapuolia sitoutetaan erilaisiin ehtoihin. Yksi tällaisista ehdoista on esimerkiksi biometrisen passien käyttö rajanylityksessä. Biometrisen passin väärentäminen on lähestulkoon mahdotonta ja biopassin haltijan henkilöllisyyden todentaminen voidaan nykyään suorittaa automatisoidusti. Kaikkien Schengen-maiden rajat varustettaneen nykyisten suunnitelmien mukaan biokontrollilaitteilla aikaisintaan 2017. Laitteiden käyttöönotto vapauttaisi henkilökuntaa epäselvien ja tarkempaa selvittelyä vaativien tapausten käsittelyyn. Mikäli rajanylittäjän taustat eivät rajanylityspaikalla tarkemmallakaan syynillä selviä, on viranomaisilla aina olemassa mahdollisuus matkaajan käännyttämiseen takaisin tulosuuntaan. Tällaisia tapauksia olisi oletettavasti tulossa erityisesti kolmansista maista, ellei Venäjä sitten lähivuosina satsaa tällä hetkellä lähes avoimina rehottavien etelärajojensa tilkitsemiseen.

Viisumivapaus ei myöskään ole toteutumassa yhdellä rysäyksellä, vaan siihen pitää siirtyä asteittain erilaisten kokeilujen ja siirtymäkausien kautta. Näissä kokeiluissa mahdolliset aiemmin tiedostamattomat riskitekijät voidaan havaita ja niihin vastata. Eräänlainen yksipuolinen kokeiluhan on ollut käynnissä jo vuodesta 2009 Venäjälle suuntautuvien viisumivapaiden risteilyjen muodossa: Suomalaiset voivat matkustaa Pietarin risteilyille ilman viisumia ja homma onkin teoriassa pelannut kohtalaisen hyvin. Kritiikkiä on kantautunut lähinnä viranomaisresurssien puutteesta johtuvasta maihinnoususelvityksen jonoutumisesta Pietarin päässä. Risteilyjen viisumivapaudessa on aikarajoite, eli viisumivapaus on voimassa vain alle 72-tuntia kestävillä matkoilla. Elinkeinoministeri Jyri Häkämies on ehdottanut vastaavanlaista, mutta tällä kertaa vastavuoroista kokeilua myös Allegro-junilla tehtäviin Suomen ja Venäjän välisiin matkoihin.

Viisumivapautta on kokeiltu lähialueillamme ja niiden tuntumassa myös paikallisilla tasoilla: Norjan ja Venäjän välillä käynnistyi kesäkuussa pohjoisilla raja-alueilla voimassaoleva viisumivapaus, jossa rajan ylittämiseen riittää passin lisäksi raja-asukastodistus. Vastaavanlainen viisumivapauskokeilu käynnistyi viime heinäkuussa myös Kaliningradin alueen ja Puolan rajamaakuntien välillä. Tässä vaiheessa ainakaan minun korviini ei ole kantautunut, että rajojen avautuminen olisi aiheuttanut esimerkiksi mittavaa perämoottorivarkauksien aaltoa, mutta seurataan toki asiaa ja kuulostellaan kokemuksia. Tällaisista alueellisista kokeiluista kannattaa Suomeenkin nimittäin kerätä arvokasta tietoa.

Venäjän nykyiset sopimukset (ks. karttakuva)

Venäjä on solminut viime vuosien aikana runsaasti erilaisia viisumihelpotussopimuksia useiden eri valtioiden kesken. Täysi viisumivapaus Venäjällä on Ukrainan, Valko-Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian ja Tadzhikistanin välillä. Näiden maiden kansalaiset voivat ylittää rajan ilman viisumia tai edes ulkomaanpassia. (Kartassa tummansinisellä)

Seuraavassa kategoriassa ovat valtiot, joissa viisumi myönnetään venäläismatkailijoille maksutta rajanylityksen yhteydessä. Näitä maita on esimerkiksi suurin osa Etelä-Amerikan maista, Turkki, Thaimaa, Andorra, Kypros sekä entisen Jugoslavian maat. (Kartassa vaaleanvihreällä)

Kolmannessa kategoriassa on maita, joissa viisumi myönnetään samoin rajanylityksen yhteydessä, mutta joissa siitä peritään maksu - tavallisimmin noin 10-20 dollaria.  Maksullisen viisumin myöntää rajanylityksen yhteydessä muun muassa Indonesia, Meksiko ja Egypti. Viimeisin tosin poisti viisumimaksut kesäsesonkien ajaksi houkutellakseen maahan enemmän venäläisturisteja. (Kartassa vihreällä)

Neljännen kategorian muodostavat maat, joista maksullisen viisumin saa maahantulon yhteydessä, mutta joissa se vaatii joidenkin ylimääräisten dokumenttien esittämistä (esimerkiksi terveystodistus) tai passitietojen lähettämistä etukäteen kohdemaan konsulaattiin. Tämän tyyppiset käytännöt ovat käytössä muun muassa Kiinassa ja Australiassa. (Kartassa lilalla)

Viidenteen kategoriaan kuuluu valtioita, joissa on viisumipakko, mutta jotka eivät vaadi viisumia läpikulkumatkaajilta. Näitä ovat esimerkiksi Iso-Britannia ja Uusi-Seelanti. (Kartassa vaaleanpunaisella)

Kuudes kategoria muodostuu Schengen-maista, joihin vaaditaan etukäteen anottu ja myönnetty Schengen-viisumi. Yksi viisumi on voimassa kaikissa Schengen-sopimuksen piiriin kuuluvissa valtioissa ja matkustaminen Schengen-maiden sisällä tapahtuu ilman järjestelmällisiä rajatarkastuksia. Näihin maihin lukeutuvat Suomen ja Viron lisäksi myös suurin osa EU-valtioista. (Kartassa sammalenvihreällä)

Viimeiseen ryhmään kuuluvat Schengen-sopimuksen ulkopuoliset, viisumipakolliset valtiot. Näitä maita ovat esimerkiksi Yhdysvallat, Kanada sekä iso osa Afrikan valtioista. (Kartassa harmaalla). Esimerkiksi Yhdysvaltain ja Venäjän välillä ratifioitiin viimeksi tänä kesänä viisumihelpotuksia, joiden myötä maiden kansalaiset voivat anoa nyt kolmen vuoden monikertaviisumia. Venäjä ja Yhdysvallat ovat myös aloittaneet neuvottelut viisumipakon poistamisesta kokonaan.

Venäjä käy parhaillaan neuvotteluja viisumivapaudesta myös muun muassa Etelä-korean, Intian, Tunisian,  Etelä-Afrikan ja Kuwaitin kanssa. (Kartassa keltaisella)