Joulukuun 20. päivänä ex-oligarkki Mihail Hodorkovskin armahduksesta tuli kuluneeksi vuosi. Vuosipäivänä Hodorkovski julkaisi venäläisen Open Russia -kansalaisjärjestön sivuilla videon, jossa hän esitti näkemyksiään kotimaansa nykytilasta.
― Vuosi sitten minut vapautettiin. Pääsin vapaaksi vankeudesta, johon minut ajoi vallassa olevien ihmisten tahto. Rakensin liikeyritystä, harrastin hyväntekeväisyyttä ja kehitin omien kykyjeni mukaan kansalaisyhteiskuntaa. Vallassa olevat ihmiset kuitenkin luulivat, että uhkasin heitä.
Olin sisäisesti valmistautunut siihen, että minut pidätetään. Toisaalta olin myös varma, että totuus olisi puolellani ja että kykenisin puolustamaan syyttömyyttäni. Kuten tiedätte, en siinä kuitenkaan onnistunut. Seuraavat kymmenen vuotta vietin kaltereiden takana.
Menetin kaiken. Kahlasin läpi hämmennyksen, epätoivon ja voimattomuuden tunteet. Tapasin perhettäni vain harvoin. Olin eristäytynyt läheisistäni ja ystävistäni. Kun sain kuulla toisesta JUKOS-oikeudenkäynnistä, aloin valmistautua viettämään vankeudessa koko loppuelämäni. Joulukuun 20. päivänä viime vuonna sain kuitenkin vapauteni takaisin.
Pääsin halaamaan äitiäni, olin onnellinen nähdessäni lapsiani ja ystäviäni ja tunsin taas läheisten tuen ja lämmön. Olin iloinen, että ympärilläni ei enää ollut seiniä, ja että kukaan ulkopuolinen ei päättänyt elämästäni.
Kävi ilmi, että vapaus parantaa haavat nopeasti. Alat tuntea, että tulevaisuutesi riippuu taas itsestäsi, etkä enää ajattele sitä, miten paljon olet menettänyt.
En vielä voi kutsua itseäni kokonaan vapaaksi henkilöksi, koska en ole voinut palata kotiini - maahan, jossa synnyin ja kasvoin - maahan, jossa suurin osa ystävistäni ja kollegoistani elää. Miksi näin on?
Kymmenen vuoden aikana maamme luopui vapaudesta mukamas hyvinvoinnin kustannuksella. Iskulauseissa sanottiin, että kukaan ei tarvitse vapautta, että todellista vapautta ei ole missään, ja että tavalliset ihmiset eivät olisi siihen valmiita. Vapaus vaihdettiin vahvaan käteen. Toivottiin, että vahva käsi ruokkisi, eikä tukahduttaisi.
Vakauden vahvistamisen tekosyyllä ja muistuttamalla 1990-luvun kauhukokemuksista, ihmisiltä riistettiin askel askeleelta heidän perusoikeuksiaan. Ensin sanottiin: ”Älkää menkö politiikkaan, tai teille käy niin kuin Hodorkovskille”.
Sitten sanottiin: ”Alkakaa tehdä bisnestä, mutta älkää tehkö siitä liian suurta, sillä suurelle bisnekselle presidentillä on jo ystäviä. Lähtekää kaduille osoittamaan mieltä, mutta vain yksi kerrallaan”. Nyt valtiovalta pyrkii jo ihmisten yksityiselämään, lähes heidän sänkyihinsä.
Vankeuden suurin ongelma ei ole vankilan olosuhteissa tai vankilaruoassa, vaan siinä, ettet voi olla kanssakäymisessä haluamiesi ihmisten kanssa. Siinä mielessä Venäjän valtiovalta muistuttaa vanginvartijaa: se haluaa päättää, kenen kanssa kansalaiset voivat tehdä bisnestä, keneltä saada varoja kansalaistoimintaan ja ketä pitää vihollisenaan tai ystävänään. ”Mihin tarvitsette vapautta?”, se kysyy. ”Mitä aiotte sillä tehdä? Te epäonnistutte vapaudessanne!”, Kremlin ideologit väittävät meille jatkuvasti.
Minä ymmärsin, että vapaus on tärkeä itseisarvo. Minulle henkilökohtaisesti se on korkein mahdollinen arvo. Vain ihmisten välinen vapaa kanssakäyminen voi synnyttää rikkautta ja hyvinvointia. Myös Venäjällä rikkauden lähde ovat ihmiset ja heidän vapaa kanssakäymisensä, eivätkä luonnonvarat, maa-alueet tai varsinkaan valtio.
Vuoden 2014 alussa nykyinen valtiovalta on alkanut vihdoin ymmärtää, että se on johtanut maan umpikujaan ja että edes energian korkeat hinnat eivät synnytä talouskasvua. Se on ymmärtänyt, että liike-elämä ei luota siihen. Siihen ei myöskään luota taiteen ja tieteen älymystön eliitti.
Vallanpitäjät löysivät keinon, millä kaikki on kuitattavissa: sodan. En voi vieläkään uskoa sitä, että kirjoitan näin tänä päivänä ja että tämä on surullista todellisuutta. Sotilaalliset yhteenotot naapurimaamme alueella, jonka kansalaisia vielä jokin aika sitten kutsuimme veljiksemme, on suuri tragedia. Se käy ja on jo käynytkin erittäin kalliiksi monessa mielessä. Tappiomme ovat valtavia – tappioita ovat ihmiselämät, rahat, luottamus, suhteet ja mahdollisuudet. Kaikki nämä yhdistyvät selitykseen, jota kutsumme ”hinnaksi Krimistä”. Nyt Venäjän kansalaiset maksavat Krimistä ja Donbassin alueesta sekä erityisesti hallinnollisista virheistä ja ennennäkemättömästä budjettivarojen varastamisesta, jota valtiovalta yrittää peitellä sotilaallisin toimin ja isänmaallisella retoriikalla.
Öljyn maailmanmarkkinahinta laskee, mutta Venäjän elintaso ei laske siitä syystä. Norjassa tai jopa Nigeriassa, jotka ovat öljystä suunnilleen yhtä riippuvaisia, valuutta on devalvoitunut 12 – 15 %. Siellä kansalaiset eivät ole kadottaneet kahta kolmasosaa säästöistään ja tuloistaan. Pörsseissä ei ole paniikkia ja ohjauskorko ei ole lennähtänyt 17 prosenttiin.
Kysymys on jostain muusta - nimittäin siitä, että tähän valtiovaltaan ei luota kukaan: ei maan sisällä, eikä ulkopuolellakaan. Jopa ne, jotka tukevat näkyvästi Putinia, juoksevat pankkeihin vaihtamaan ruplia ennen kuin dollarin kurssi vahvistuu lisää.
Ihmiset menettävät rahojaan, mutta se ei vielä ole pelottavinta. Väite siitä, että ”Venäjä on vihollisten ympäröimä”, eristää meitä tiedoista, teknologioista ja yhteistyöstä kaikkein kehittyneimpien maiden kanssa. Minkä vuoksi?
Vladimir Putinin versio Venäjän vihollisten listasta täydentyy päivittäin. Nykyisen vallan tärkein vihollinen on aina ollut vapaus - riippumatta siitä, ketä vastaan propaganda kulloinkin osoitetaan: Maidania, eurooppalaisia homoja, Angela Merkeliä, hipstereitä tai valuuttakeinottelijoita.
Sillä vapaus johtaa aina vallan vaihtumiseen.
Ymmärsin sen jo kauan sitten Euroopassa, jolla meitä nykyään pelotellaan. Eurooppalaiset valtiot sotivat aiemmin jatkuvasti keskenään: maa-alueista, vaikutusvallasta ja luonnonvaroista. Vahvat hyökkäsivät heikompien kimppuun. Tämä johti fasismin nousuun ja historian kaikkien aikojen verisimpään sotaan. Jossain vaiheessa eurooppalaiset ymmärsivät, että sota johtaa aina köyhyyteen ja alistumiseen. Sota on traumaattinen kokemus, joka ei mahdollista kehitystä. Katsokaa Eurooppaa tänään: ei valtionrajoja, on yhteisvaluutta, korkea elintaso ja sosiaalinen turva. Meille kerrotaan mukamas köyhästä Kreikasta. Kreikassa minimieläke on kuitenkin 450 euroa ja Venäjällä 60 euroa. Ero on 7,5-kertainen. Edes köyhimmässä eurooppalaisessa valtiossa ei voitaisi kuvitella kolmen euron lapsilisää. Euroopassa ei ole sellaista kuolleisuutta tai sellaista määrää perheettömiä lapsia kuin meillä.
Eurooppa oppi menneisyydestään myös toisen tärkeän asian. Kuka hyvänsä ihminen, jopa kaikkein paras, ylittää ennemmin tai myöhemmin tietyt rajat saadessaan rajoittamattoman määrän valtaa: hän laittaa poliittisen vastustajansa vankilaan, muokkaa oikeuslaitosta tai aloittaa sodan. Siksi Venäjälle on luotava järjestelmä, joka tekee mahdottomaksi vallan keskittymisen yksiin käsiin. En milloinkaan väsy puhumaan perustuslaillisesta uudistuksesta ensimmäisenä ja tärkeimpänä askeleena Venäjän vapauden ja hyvinvoinnin lisäämisessä.
Rajoittamatonta valtaa ei saa antaa presidentille, muttei myöskään kuvernöörille, syyttäjälle tai edes poliisille. Tehtävämme on muuttaa olosuhteet sellaisiksi, että jokainen kansalainen tuntisi, että häntä suojelee aina oikeusvaltio.
Vaikka nykyhetki olisi kuinka hälyttävä tahansa, meillä on aina mahdollisuuden hienoon tulevaisuuteen. Haluaisin vilkaista tapahtumien horisontin taakse. Tänä päivänä monet meistä - kuten jo kymmenen vuotta sitten – tuntevat pelkoa ja voimattomuutta. Heillä on tunne siitä, että mitään ei voi muuttaa ja että he eivät ole isäntiä omassa maassaan.
Mitä ikinä teille sanotaankaan, asia ei ole niin. Te, eikä öljy, olette hyvinvoinnin lähde. Te, eikä Putin, olette vallan lähde. Te, eivätkä virkamiehet, olette isäntiä omassa maassanne. Te, eivätkä Yhtenäinen Venäjä –puolueen kansanedustajat, saatte päättää siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Me tulemme saamaan vapauden – joko vaaleilla tai ilman niitä. Ja sen jälkeen kun vapaus koittaa, se parantaa nopeasti nykyiset haavamme.
Alkuperäinen teksti: OpenRussia.org
—
Open Russia (Свободная Россия) oli öljy-yhtiö JUKOS:in osakkaiden ja yksityishenkilöiden vuonna 2001 perustama ja rahoittama poliittinen kansalaisjärjestö, jonka moskovalainen tuomioistuin lakkautti vuonna 2006. Syyskuussa 2014 Mihail Hodorkovski ilmoitti, että järjestö aloittaa toimintansa uudelleen. Järjestön tavoitteena on tukea Venäjän oikeusvaltiokehitystä ja vallan vaihtuvuutta. Hodorkovskin mukaan järjestön kohderyhmää ovat ”eurooppalaisesti orientoituneet venäläiset”, joiden määräksi Hodorkovski arvioi noin 10 – 15 prosenttia. Hodorkovskin mukaan nykyään näistä vähemmistön arvoista tulee tulevaisuudessa enemmistön arvoja, mutta siihen menee vielä noin viisi vuotta.
