Lontoossa asuva 40-vuotias venäläinen liikemies Jevgeni Tshitshvarkin loi muutamassa vuodessa miljoonaomaisuuden perustamallaan Euroset-matkapuhelinketjulla. Vuonna 2008 lopulla Tshitshvarkin sai poliittisen turvapaikan Iso-Britanniasta ja on siitä lähtien asunut Lontoossa. Persoonallisena, eksentrisenä ja talousliberaalina pidetty liikemies kirjoitti venäläisen RBC-talouslehden mielipideosastolle kirjoituksen, jossa hän pohdiskelee Venäjän tulevaisuutta talouden lainalaisuuksien näkökulmasta. Alla kirjoitus suomennettuna.
Venäjä on yksi tehottomimmista suurista talouksista. Muutaman vuoden kuluttua kaikki tulee kuitenkin muuttumaan, sillä silloin rikastumishaluiset tulevat voittamaan sotimishaluiset.
Hyvinvointi on perusarvo
Venäjän nykyiset tapahtumat on helppo kuvata yksinkertaisella metaforalla: Kun nurmikon päälle laitetaan metallilevy, kaikkein vahvimmat kasvit selviävät, vaikkei niillä olisikaan mahdollisuutta kasvaa. Heikoimmat puolestaan kuolevat. Kun metallilevy otetaan pois – sen alta paljastuu tyystin erilainen kasvillisuus kuin ympäröivällä viheriöllä. Levyn alla selvinneillä kasveilla tulee olemaan myös aiempaa enemmän kasvunvaraa.
Venäjä on edelleen mahdollisuuksien maa ja luonnonvaroiltaan se on maailman rikkain valtio. Me emme osaa edes kuvitella, paljonko meidän maassamme on aarteita - niitä on mittaamattoman paljon. Ennen talouskriisiä Venäjä oli maailman kuudenneksi suurin talous, mutta tulevaisuudessa sillä on mahdollisuus kivuta jopa korkeammalle, eikä suinkaan öljyn ja maakaasun avulla. Näitä kasvun mahdollisuuksia me voimme alkaa hyödyntää sen jälkeen, kun maassamme on toimiva yhteiskuntamalli, normaali lainsäädäntö ja veropolitiikka, jotka antavat yrityksille mahdollisuuden kasvaa ja maapallon eri osista tuleville lahjakkaille ihmisille mahdollisuuden rakentaa uraansa ja nousta sosiaalisessa hississä.
Viimeksi me koimme tällaisen sysäyksen 1990-luvulla. Kuluneiden 20 vuoden talouskasvun mahdollistivat Jeltsinin ajan talousuudistukset, talouden vapauttaminen, yksityistäminen ja muut vastaavat reformit. Uudistusten johdosta maahamme alkoi virrata tietokoneita, televisioita ja ulkomaalaisia henkilöautoja. Näiden uudistusten innoittamina monet ihmiset ryhtyivät yrittäjiksi.
Nykypäivänä tällaisia potentiaalisia yrittäjiä on moninkertainen määrä todellisuudessa toimiviin yrittäjiin verrattuna. Ei ole missään sanottu, että ihmiset Venäjällä haluaisivat muka elää köyhyydessä ja antaa kaiken valtiolle. Sellainen väite on roskaa. Minä itse näin tämän selkeästi Euroset-yhtiössä. Erityisesti nuoret ihmiset uppoutuvat innolla pelin henkeen, joka on: ”Tienaa enemmän niin elät laveammin”. Meille tuli töihin ihmisiä ilman kolutusta, jopa sellaisia, joiden kantava ajatus oli ”pihistää ilman suurempaa vaivaa”. Vain muutaman kuukauden kuluessa näiden ihmisten mentaliteetti muuttui kokonaan (ei tietenkään kaikkien). He alkoivat ymmärtää käyvänsä töissä, jotta saisivat rahaa, jonka sitten voi vaihtaa hyvinvointiin. Se on mitä parhain virike itsensä kehittämiselle. Ihmisille pitäisikin palauttaa usko siihen, että rikastuminen ei ole häpeällistä, vaan täysin normaali asia.
Nyt me näemme, että valtiovalta tekee paljon typeriä päätöksiä: Venäjän valtavia materiaalisia ja henkisiä varoja ei hyödynnetä tehokkaasti. Tästä syystä ja kaikista mahdollisuuksistaan huolimatta, Venäjä on nykypäivänä yksi tehottomimmista suurista talouksista. Tämä johtuu ennen kaikkea korruptiosta ja siitä, että valtio sekaantuu talouteen. Vaikka valtiossa olisikin kaikki hyvin, sen taustalla häämöttää aina tehottomuus.
Mahdollisuuksien ikkuna
Liike-elämälle avautuu uusi mahdollisuuksien ikkuna sen jälkeen kun poliittisen pelin säännöt Venäjällä taas muuttuvat. Todennäköisimmin se tulee kuitenkin olemaan pienempi kuin esimerkiksi 1990-luvulla. Ensinnäkin siksi, että nykyisin vallassa olevat ihmiset tulevat taistelemaan vallastaan myös tulevaisuudessa. Toisekseen siksi, että kun ikkuna avautuu, maahamme alkavat virrata suuret kansainväliset korporaatiot, joiden toiminnan perustana ovat taloudellinen vahvuus, kokemus, tiedot ja toimivat ohjausjärjestelmät. Tämä lisää kotimaisten yritysten haasteita, jotka joutuvat toimimaan kiristyneessä kilpailutilanteessa. Se hyödyntää kansantaloutta.
Sellaisessa tilanteessa lähes millä tahansa normaalilla yritystoiminnalla on hyvät näkymät – oli kyse kyseessä sitten esimerkiksi pankki- tai rakennussektori. Laadukasta asumista kaipaavia ihmisiä on potentiaalisesti valtavasti. Kerrostaloasuminen on Venäjälläkin lopulta melko uusi ilmiö ja aikaisempina vuosisatoina ihmiset asuivat Venäjällä aina omissa taloissaan. Kun otetaan huomioon Venäjän pinta-ala ja sen valtaisat rakentamattomat alueet, jo pelkästään omakotitalorakentaminen voi synnyttää maahan satoja yrityksiä. Kuvitelkaa hetken, kuinka monta kymmentä neliötä keskivertoihmiseltä puuttuu asuinpinta-alaa normaaliin asumiseen ja kertokaa tämä sitten niiden ihmisten lukumäärällä, jotka olisivat potentiaalisesti valmiita palaamaan Venäjälle. Valtavasti mahdollisuuksia on myös luonnonvaratuotannossa – kaikki, mikä makaa tällä hetkellä maan alla, lisää väistämättä arvoaan vuosi vuodelta.
Venäjällä on valtavat mahdollisuudet myös kotimaanmatkailun kehittämiselle. Haluaisin itsekin tehdä jotain sillä alalla: kylpeä mineraalikylvyissä, matkustaa Pohjoisnavalle, sukeltaa Baikal-järven pohjaan tai lennellä vaikkapa kurkien kanssa. Jotain tällaista tarjotaan jo nyt: esimerkkinä voidaan mainita ne pienyritykset, jotka järjestävät opastettuja tutustumiskäyntejä Pietarin talojen katoille. Valitettavasti on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että kun tällaiset yrityksen kasvavat tarpeeksi suuriksi, ne joutuvat kohtaamaan korkeat tilavuokrat, verot ja viranomaisten mielivallan. Aina on olemassa riski myös siitä, että jonain päivänä joku tulee ovellesi ja käskee jakamaan bisneksesi kanssaan. Meidän liiketoimintailmapiirissä ja oikeusturvakulttuurissa jonkun hyvän luominen on äärimmäisen vaikeaa.
Ylimääräiset ihmiset
Kun taloutemme palaa taas normaaliin uomaansa, meitä odottavat suuret haasteet. Niistä suurin on entisten sotilaiden ja muiden ”voimamiesten” palauttaminen normaalin elämän pariin sen jälkeen kun ne ovat käyneet ”irroittelemassa” Itä-Ukrainassa. Näiden ihmisten integroiminen yhteiskuntaan tulee vaatimaan valtavia rahallisia panostuksia, sillä muussa tapauksessa he tulevat aiheuttamaan uhan yhteiskunnan rauhalle. Erilaisia ”voimamiehiä” tarvitaan tulevaisuudessa muutenkin yhä vähemmän.
Tässä on kyse suuresta massasta miehiä, jotka eivät ole tottuneet tekemään töitä. Muissa maissa tämä ongelma on ratkaistu erilaisin keinoin: jossain heihin ei yksinkertaisesti ole kiinnitetty huomiota, joissain toisissa heidät on lahjottu lainkuuliaisiksi rahalla ja joissain kolmansissa laitettu kiven sisään. Venäjällä on onneksi rahaa, joten meidän tapauksessamme me voimme ostaa näiden miesten kuuliaisuuden ja yhteiskuntakelpoisuuden tarjoamalla heille samanaikaisesti maksuttoman mahdollisuuden kouluttaa itsensä johonkin rauhanaikaiseen työhön. Niihin, jotka eivät tällaiseen taivu, on yksinkertaisesti sovellettava ”georgialaista tapaa”.
On myös toinen ryhmä ihmisiä, jotka tekevät byrokratiasta ja lakiviidakon kiemuroista syntyvää tuottamatonta työtä. Kirjanpitäjät. Todennäköisesti valtio joutuu tulevaisuudessa huolehtimaan myös heistä. Heille on löydettävä joko muuta tekemistä, tai sitten heistä on huolehdittava sosiaaliturvan avulla. Myös eläkeläisistä huolehtiminen vaatii rahaa. Mikäli kuitenkin maassamme toteutetaan uusi yksityistämisaalto, taloutta vapautetaan ja taataan normaali investointi-ilmapiiri, nämä rahat tulevat varmasti löytymään.
Me osaamme pelata myös muiden säännöillä
Uusi ”mahdollisuuksien ikkuna” saattaa avautua Venäjälle jo kolmen-neljän vuoden kuluttua ja ehkä jopa aikaisemminkin. Lopulta ei ole edes väliä sillä, minkälainen tulee olemaan sen aikainen valtaeliitti ja miten vahvasti se pyrkiikään ajamaan omia taloduellisia etujaan korruption ja byrokratian keinoin. Suurimmalla osalla näistä ihmisistä ei nimittäin ole minkäänlaista halua dominoida maailmaa ja heillä ei ole tunnetta erityisyydestään tai pyhyydestään. He vain yksinkertaisesti haluavat paljon rahaa. Jos haluaa paljon rahaa, edellyttää se kauppaa lännen kanssa. Ja jos toisaalta haluaa käydä kauppaa lännen kanssa, pitää oppia pelaamaan lännen pelisäännöillä. Silloin kun me vain haluamme, me osaamme pelata lännen säännöillä erinomaisen hyvin – siitä todistavat useat esimerkit.
Voidaan tietysti haaveilla myös siitä, että aidosti liberaalit ihmiset pääsevät vielä joskus meillä valtaan, mutta se on vain minun haaveeni. Todennäköisempää on kuitenkin se, että jossain vaiheessa ”sotapuolue” luovuttaa asemansa ”rahapuolueelle”. Se tapahtuu silloin, kun Venäjän eliitit alkavat kaivata enemmän vapautta ja sitä, että maa muuttuu avoimemmaksi investoinneille ja yritystoiminnalle.
On selvää, että ”rahapuolueenkin” edustajat tulevat ajattelemaan pääasiassa itseään, mutta juuri siksi se onkin ”rahapuolue”. Jotta tämä rahapuolue voisi rikastua myös tulevaisuudessa, se tarvitsee kansalaisia, jotka jättävät kauppoihin paljon rahaa ja ostavat taloja ja autoja. Heidänkin etunsa siis on, että kansalaiset heidän ympärillään rikastuvat.
Jevgeni Tshitshvarkin
Alkuperäinen teksti: Daily.rbc.ru