Mahorkka

Venäjällä jo useiden kuukausien ajan mediahuomiota kerännyt performanssiryhmä Pussy Riot pääsi Suomessakin vihdoin uutisotsikoihin sen jälkeen, kun pianisti Iiro Rantala ilmoitti tiistaina peruvansa Moskovan keikkansa Pussy Riotin pidätyksen vuoksi. Tukeaan Venäjän ”Pillumellakalle” ovat musiikkipiireistä osoittaneet myös Venäjällä keikkailleet Red Hot Chili Peppers, Faith No More, Franz Ferdinand sekä viimeksi Sting. Venäläinen performanssiryhmä onkin nousemassa nyt pikavauhtia globaaliin julkisuuteen.

Suomalaisessa mediassa Pussy Riotista on puhuttu enimmäkseen musiikkiyhtyeenä, mikä on hieman harhaanjohtavaa tai vaatisi ainakin ”yhtye” -käsitteen venyttämistä. Pussy Riot ei ole varsinaisesti musiikkiyhtye, vaan pikemminkin yhteiskunnallis-poliittinen performanssiryhmä. Se ei ole koskaan varsinaisesti levyttänyt eikä se ole järjestänyt julkisia konsertteja, lukuun ottamatta muutamia julkisilla paikoilla luvattomasti toteutettuja tempauksia, joiden yleisö on koostunut pääosin valikoiduista toimittajista sekä satunnaisista ohikulkijoista. Tempauksissaan ryhmä esiintyy joko akustisen kitaran säestämänä tai vain liikehtii ääniraidan tahtiin. Tempaukset kuvataan videoille, niihin lisätään editointivaiheessa ääniraita ja ladataan sen jälkeen Youtubeen. Ryhmällä ei ole pysyvää kokoonpanoa, vaan sen koostumus vaihtelee tempauksesta toiseen. Yhteensä ryhmän tempauksissa on esiintynyt mukaan yli kymmenen eri henkilöä.

Pussy Riot -ryhmän keulahahmo Nadezhda Tolokonnikova ja hänen aviopuolisonsa Pjotr Verzilov ovat Venäjällä vuodesta 2008 lähtien runsaasti julkisuutta saaneen taiteilijaryhmä Voijnan (”Sota”) perustajajäseniä. Ryhmän nosti Venäjällä julkisuuteen maaliskuussa 2008 toteutettu tempaus, jolle ryhmä oli antanut nimen: ”Nussi seuraaja-pikkukarhun puolesta”. Tässä tempauksessa ryhmän jäsenet (yhteensä viisi paria) harrasti julkisesti ryhmäseksiä moskovalaisessa biologian museossa. Presidentinvaalien alla toteutetussa tempauksessa haluttiin kritisoida Venäjällä toteutettavaa syntyvyyden lisäämiseen tähtäävää ohjelmaa, jonka ryhmän jäsenet tulkitsevat totalitaristiseksi. Tempauksen nimessä ”pikkukarhulla” viitattiin ohjelmaa koordinoineeseen, silloiseen presidenttiehdokkaaseen Dmitri Medvedeviin.

Muita Voijna-ryhmän julkisuutta saaneita tempauksia ovat olleet muun muassa falloksen maalaaminen Pietarilaiseen nostosiltaan (Katso kuva!) turvallisuuspalvelun päämajaa vastapäätä (tempauksen nimi oli: ”Kyrpä FSB:n panttivankina”), sekä ”Palatsinaukion kumous” –niminen tempaus, jossa ryhmän jäsenet kaatoivat Pietarin palatsinaukiolla seisseen miliisiauton katolleen.

Taiteilijaryhmä Voijnan jäsenet ovat joutuneet tempaustensa vuoksi useaan otteeseen tekemisiin virkavallan kanssa. Ryhmän jäsenille on langetettu sakkoja ja he ovat istuneet lyhyehköjä aikoja myös vankilassa. Yllättävää kyllä, vuonna 2011 ryhmä sai Venäjän kulttuuriministeriön taidepalkinnon, joka myönnettiin jo aiemmin mainitusta siltaan maalatusta falloksesta. Palkinnon suuruus oli 400 000 ruplaa, eli noin 10 000 euroa. Tiettävästi ryhmä ei kuitenkaan ottanut rahoja vastaan.

Pussy Riotin ensimmäinen performanssi tapahtui viime vuoden lokakuussa ja siinä kritisoitiin tulevia parlamenttivaaleja. Tempauksessa Pussy Riot toteutti sarjan esiintymisiä moskovalaisilla metroasemilla sekä (sähköiskukuolemaa uhmaten) myös johdinautojen katoilla. Seuraava esiintymissarja toteutettiin viime vuoden marraskuussa. Tuolloin ryhmän jäsenet tunkeutuivat muodikkaisiin vaateliikkeisiin ja baareihin ja kritisoivat esiintymisillään rikkaiden elämäntapaa. Järjestyksessään kolmas esiintyminen tapahtui joulukuussa moskovalaisen tutkintavankilan edustalla ja sillä osoitettiin tukea tuolloin tutkintavankeudessa olleille oppositiojohtajille.

Ryhmän siihen mennessä eniten mediahuomiota saavuttanut tempaus toteutettiin kuluvan vuoden tammikuussa Moskovan keskeisimmällä paikalla, eli Punaisella torilla. Tempauksen nimi oli ”Putin kusee” ja kuten nimikin paljastaa, tempauksessa kritisoitiin senaikaista pääministeriä Vladimir Putinia. Tempaukseen osallistui yhteensä kahdeksan ryhmän jäsentä ja kahdelle heistä langetettiin myöhemmin pienehköt sakot.

Ryhmän seuraava tempaus järjestettiin presidentinvaalien kynnyksellä, venäläisten ortodoksien pyhätössä, eli Kristuksen Vapahtajan katedraalissa Moskovassa. Tämä oli juuri se esiintyminen, joka katkaisi viranomaisten kamelinselän. Esiintymisellään ryhmä kritisoi ortodoksin kirkon, turvallisuuspalvelujen ja valtion johtajien, erityisesti Vladimir Putinin, keskinäistä suhdetta. Tempaus sai nopeasti julkisuutta ja myös runsaasti kritiikkiä etenkin uskovaisten taholta. Ryhmän kolme jäsentä pidätettiin ja heitä vastaan nostettiin syyte huliganismista. Pohtia sopii, mikä lopulta johti prosessin kärjistymiseen juuri tämän tempauksen jälkeen? Putin-kritiikki (jota ryhmä tosin esitti jo edellisessäkin, suurempia seurauksia vaille jääneessä tempauksessaan), tempauksen toteuttamiseksi valittu paikka (ortodoksinen pyhättö), ortodoksista kirkkoa vastaan suunnattu kritiikki, tapauksen saama laaja julkisuus vai tempauksen herättämät kansalaisreaktiot?

“Pilluryhmän” Kristuksen vapahtajan katedraalissa toteuttama tempaus on jatkoa sarjalle Venäjän ortodoksista kirkkoa viime kuukausien aikana mediassa ravistelleista skandaaleista. Skandaaleissa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi ortodoksisen kirkon päämiehen kalliisiin kelloihin ja koristeelliseen elämäntapaan, sekä vallanpitäjien ja kirkon likeiseen suhteeseen. Kirkkoa kohdannut skandaalien sarja käynnistyi viime syksynä samoihin aikoihin kun maan hallitus alkoi käsitellä koululakimuutosta, jonka myötä uskonnonopetuksesta tulee peruskouluissa pakollista. Monet ovat arvelleet, että asioilla on yhteys. Pussy Riotin tempaus oli eräänlainen huipentuma tälle viime vuonna alkaneelle skandaalien sarjalle.

Luvattoman ”kirkkokonsertin johdosta” Pussy Riotin kolme jäsentä pidätettiin maaliskuun alkupäivinä. Siitä lähtien Nadezhda Tolokonnikova, Jekaterina Samutshevitsh ja Maria Aljohina ovat olleet tutkintavankeudessa sillä aikaa kun syyttäjät ja puolustusasianajajat ovat tutustuneet valtaviksi paisuneisiin tutkinta-aineistoihin. Ryhmän jäsenten pidätystä on nyt jatkettu joulukuulle.

Pussy Riot kuvaa itseään ”feminismin kolmanneksi aalloksi”. Poliittisesti ryhmä määrittelee itsensä vasemmistolaiseksi, auktoriteetteja vastustavaksi voimaksi. Ryhmä kritisoi diktatuuria, sovinismia ja väkivaltaa, ajaa ajattelun vapautta, sekä mukautumattomuutta samankaltaisuuteen ja vallitseviin näkemyksiin. Ryhmä haluaa asettaa yksilöt valtionkoneiston edelle, se ajaa sosiaalisten sukupuolten (gender) tasa-arvoa sekä heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden erojen häiventämistä. Pussy Riot ilmoittaa vastustavansa myös perheiden sisäisiä auktoriteettirakenteita sekä perinteisiä mies- ja naisrooleja. Poliittisella agendallaan ryhmä kritisoi presidentti Putinia, jonka se näkee patriarkaalisuuden ja seksismin ilmentymänä. Ryhmä on kritisoinut myös Venäjän parlamentti- ja presidenttivaalien vaalituloksia sekä vastustanut homolakien kiristämistä ja aborttien määrää rajoittavia lakimuutoksia.

Ryhmää voidaankin kuvata eräänlaiseksi postmodernin yhteiskunnan lakmus-paperiksi, jonka avulla dynaamisessa muutosprosessissa oleva yhteiskunta kokeilee rajojaan. Pussy Riot ja Voijna -ryhmien yhteiskunnallisia funktioita ovat olleet ainakin sallitun ja kielletyn, sekä sovinnaisuuden ja yhteiskunnallisen sietokyvyn rajojen kokeilu. Suomessa Pussy Riotin tapausta onkin tässä mielessä verrattu esimerkiksi Hannu Salaman jumalanpilkkatuomioon.

Voijna ja Pussy Riot -ryhmät ovat rikkoneet myös julkisten ja yksityisten tilojen rajoja esimerkiksi ryhmäseksiperformanssillaan tai luvattomilla esiintymisillä epäperinteisissä paikoissa. Tässä mielessä Pussy Riotilla on yhtäläisyyttä esimerkiksi ukrainalaisen feministiryhmä Femenin kanssa. Samana päivänä kun tämä teksti on kirjoitettu, paljasrintainen Femen-aktivisti hyökkäsi Venäjän ortodoksien patriarkan kimppuun Ukrainassa.

Lopulta sekä Voijna että Pussy Riot esittävät myös kysymyksen siitä, mikä on taidetta ja mikä ei – kuka sen määrittelee ja millä perusteella? Määrittelevätkö toiminnan taiteeksi sen tekijät, vastaanottajat vai kenties viranomaiset? Kuten ortodoksisessa kirkossa toteutettu tempaus osoittaa - yhdelle Pussy Riotin esitys on ollut taiteellisen vapauden ilmaisua, toiselle huliganismia ja kolmannelle uskonnollisia tunteita loukkaavaa toimintaa. Venäjällä aiheesta virinnyt keskustelu on ollut laajaa ja joissain määrin terapeuttistakin. Keskustelu on murtanut myös perinteisiä vastakkainasetteluja -  monet oppositiopoliitikot ovat sanoutuneet irti Pussy Riotin toiminnasta, mutta toisaalta ryhmä on löytänyt ymmärtäjiä jopa ortodoksisen kirkon papiston keskuudessa. Merkittävää on myös se, että Pussy Riot –tapausta on käsitelty myös valtakunnallisilla televisiokanavilla – vielä pari-kolme vuotta sitten vastaavanlaiset ilmiöt vaiennettiin televisiokanavilla kuoliaiksi.

Oli Pussy Riotin tempauksista mitä mieltä tahansa, on selvää, että viranomaisten reaktio viimeisimpään tempaukseen on ollut ylimitoitettu. Kolme nuorta naista, jotka eivät kaiken järjen mukaan uhkaa yleistä turvallisuutta, ovat joutuneet fyysisesti eristetyiksi yhteiskunnasta. Tempauksesta olisi terveen oikeuskäsityksen mukaan kuulunut mätkäistä sakot ja päästää naiset kotiinsa. Näin toimien valtiovalta olisi myös kyennyt minimoimaan tapauksen johdosta syntyneet imagotappionsa. Viranomaiset ovat tässä asiassa nyt kuitenkin puun ja kuoren välissä. Naisten ennenaikainen vapauttaminen olisi osoitus heikkoudesta ja painostusryhmien alla alistumisesta, mutta toisaalta vangitsemisen jatkaminen lisää vallan imagotappioita erityisesti ulkomailla. Valtiovallan kannalta kyse on lose-lose –tilanteesta – prosessin hyödyt jäävät joka tapauksessa haittoja vähäisimmiksi. Prosessi on myös poliittisten voimatasapainojen lakmus-paperi – sen lopputulos tulee osoittamaan, miten pitkälle valtiovalta on valmis menemään, ja minkälaisia keinoja se on valmis käyttämään yhteiskunnallisten muutos- ja murrosprosessien hallitsemisessa ja hillitsemisessä.

01. Pussy Riotin jäsenet oikeuden istunnossa.

02. Pussy Riotin keulahahmo, viimeisillään raskaana oleva Nadezhda Tolokonnikova taiteilijaryhmä Voijnan tempauksessa. Tolokonnikovan aviomies Pjotr Verzilov virittelee taiteentekovälinettään kuntoon.

03. Vuonna 2008 toteutetulla julkisella ryhmäseksitempauksella haluttiin kiinnittää huomiota syntyvyysohjelman totalitaariseen luonteeseen.

04. Voijna-ryhmän toteuttama ja Venäjän kulttuuriministeriön taidepalkinnon voittanut fallos-installaatio Pietarissa.

05. “Palatsinaukion kumous” -nimisessä tempauksessa kumottiin miliisiauto.

06. Pussy Riotin ensimmäisiä performansseja johdinauton katolla.

07. Pussy Riotin Putin-vastainen esiintyminen Moskovan Punaisella torilla tammikuussa 2012.

08. Pussy Riot esiintyy Kristuksen vapahtajan katedraalin alttarin edessä. Esitys kesti yhteensä vain reilut 40 sekuntia.

09. Pussy Riotin kannattaja ja poliiseja moskovalaisen oikeusistuimen edessä.

10. Pussy Riotin keulahahmo Nadezhda Tolokonnikova oikeuden istunnossa.

 

Pussy Riot Voijna